Pepin hännästä ei tullutkaan niin hyvää, kuin miltä aluksi näytti. Kun otin lastan pois, häntä näytti ihan hyvältä. Seuraavana aamuna se oli kuitenkin jo yhtä vinossa, kuin ennen lastoitusta. Varasin ajan meidän vakkarieläinlääkärille, että päästiin nyt vielä sinne näyttämään. Hännän kuvaus ja lastoitus tehtiin muualla, koska tuolla vakipaikassa ei ollut aikoja. Tuo kaupungineläinlääkärin toiminta ei muutenkaan ollut kovin osaavaa, tämä vakkari piti koko hännän lastoitusta aivan turhana, sen onnistuminen on kuulemma hyvin harvinaista. Noh, eipä Pepinkään häntä niihin harvojen onnistuneiden joukkoon sitten päässyt. Olisi kuulemma pitänyt mennä heti tuonne, että he olisivat voineet hoitaa hännän kuntoon. Yritin kyllä.. mutta ainakin tästä opittiin, että ei käydä kaupungin eläinlääkärillä enää vaikka mikä olisi.
Kauhea sählinki tästä häntäjutustakin tuli. Yritin saada näyttelyitä varten todistusta, että häntä tosiaan on murtunut tapaturmaisesti, eikä ole synnynnäinen vika. Kaupungin ell ei sitä suostunut kirjoittamaan, "koska en ole nähnyt koiraa aikaisemmin, niin en tiedä onko häntä ollutkaan suora", mutta hänen lausunnossaan luki kuitenkin hännän olevan tapaturmaisesti murtunut. Pieni ristiriita? Koira tuskin syntyy häntä murtuneena, vaikka se voikin vino olla (ja Pepin häntä tosiaan oli aivan suora vielä kuukausi sitten). Tämän takia varasin ajan tuonne yksityiselle ja menin röntgenkuvien, pentutarkastustodistusten ja muiden lappujen, lippujen ja valokuvien kanssa sinne. Röntgenkuvista ei kuulemma saanut mitään selvää, mutta enää tässä vaiheessa olisi turhaa uusiakaan ottaa, kun häntä on jo ehtinyt luutua. Sain lopulta eläinlääkärintodistuksen, että häntä on murtunut tapatumaisesti. Kennelliiton lomaketta hän ei voinut kirjoittaa. Saas nähdä, kelpaako tuo sitten ollenkaan... Tärkeintä on tietysti, että koiralle ei ole vinkuravänkyrä-hännästä haittaa, pelästyin jo kun aikaa varatessa puhuivat amputaatiostakin.. mutta harmillista näyttelyiden kannalta.
Harjoiteltiin kuitenkin tänään taas näyttelyesiintymistä, on jäänyt harjoitukset viime aikoina vähän vähemmälle ja sen kyllä huomaa heti. Nyt ei muuta kuin joka päivä ravataan parkkipaikkaa ympäri, että muistuu taas mieleen!
